Olen viime aikoina miettinyt paljon ystävyyttä, varsinkin tämän nykyisen elämänmenon kiireiden keskellä. Päivät on tupattu täyteen kaikenlaista tekemistä ja menemistä, aikaa on niin vaikea löytää ystäville. Kuitenkin kaikki me tarvitsemme ystäviä - ihmisiä, jotka ovat meille tärkeitä, ja joille me olemme tärkeitä. Kaikilla meillä on välillä huolemme ja murheemme sekä ilon ja onnellisuuden hetkemme, jotka haluamme jakaa muiden kanssa. Ystävät tuovat usein myös uutta näkökulmaa kiperiin tilanteisiin ja ihmissuhteisiin. Ystävän kanssa voi - ja saa - olla oma itsensä, omine kummallisuuksineen, virheineen, vahvuuksineen.
Aika on rajallinen meistä kaikille - kyse on siis priorisoinnista, mihin aikansa haluaa käyttää. Haluaako kuluttaa päivittäin tunteja, jotta liesi ja koti kiiltää moitteettomina. Vai istahtaako vaikka sohvalle ystävän kanssa kaffikupposten, limskalasien tai viinilasien kanssa. Juttelemaan tai vaikka katsomaan elokuvaa. Ystävän kanssa aika menettää merkityksensä. Juttu voi jatkua vaivatta tuntikausia, aamutunneille asti. Ja kuka kieltää tekemästä asioita yhdessä. Laittaa kimpassa ruokaa ja tiskata astiat. Viikata pyykit. Pestä lattiat. Imuroidessa on tosin vaikea jutella...
Ystävän kanssa juttu jatkuu siitä mihin edelliskerralla jäätiin, olipa viime tapaamisesta tunti, kuukausi tai kymmenen vuotta.
Paras tilanne on tietysti, jos on niin onnellinen, että saa elää ystävien keskellä. Oma perheeni on parhaita ystäviäni. Me puhumme paljon, nauramme ja välillä itkemmekin. Kannustamme toisiamme, kun toinen kohtaa haasteita tai tuntee olonsa muuten vain epävarmaksi. Rakastamme toisiamme ehdoitta, pyydämme ja annamme anteeksi. Kiitän Jumalaa ystävistäni joka päivä! <3
Ihanaa ystävänpäivää! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti